Valo ja perussuureet

2. Perussuureet

2.3. Valaistusvoimakkuus

[E] = 1 lx (luksi)

Valaistusvoimakkuus kertoo sen, kuinka suuri valovirran tiheys on tarkastelupinnalla. Se on siis tarkastelupinnalle, joko valolähteestä suoraan tai heijastumalla pinnoista, tuleva valovirta pinta-alayksikköä kohti.





Tyypillisiä valaistusvoimakkuusarvoja ovat:

  • ulkona päivällä 5000 – 100 000 lx
  • sisätilat 100 – 1000 lx.


Valaistusvoimakkuuden avulla määritellään valaistuksen määrällisiä tavoitteita. Usein myös valaistusmittauksissa mitataan valaistusvoimakkuutta. Sitä ei kuitenkaan nähdä, koska vain pinnasta heijastunut valo on nähtävissä. Valaistusvoimakkuus noudattaa ns. neliölakia. Mitä kauempana valaistava pinta on valolähteestä, sitä pienempi on pinnan valaistusvoimakkuus.
Valaistusvoimakkuus voidaan määritellä hyvinkin tarkasti valaistuslaskentaohjelmilla. Perinteisiä laskentamenetelmiä valaistusvoimakkuudeen määrittelyyn ovat hyötysuhdemenetelmä ja pistemenetelmä.