Valaistusvaatimukset

Sivusto: DIGMA-oppimisympäristö
Kurssi: Valaistus
Kirja: Valaistusvaatimukset
Tulostanut: Vierailija
Tulostettu: sunnuntai, 4. joulukuuta 2022, 03:19

Kuvaus

Valaistusvaatimukset

1. Valaistusvaatimukset

Sisätilojen työpaikkojen ja niiden lähialueiden valaistusjärjestelmille on määritelty määrällisiä ja laadullisia vaatimuksia standardissa

- SFS-EN 12464-1 Valo ja valaistus. Sisätilojen työkohteiden valaistus.

Ulkoalueiden valaistukseen annetaan tavoitteita standardissa:

- EN 12464-2 Light and lighting. Lighting of work places. Part 2: Outdoor work places.

Vaikka nämä standardit koskevatkin varsinaisesti työpaikkoja, antavat ne hyviä suuntaviivoja muidenkin tyyppisten tilojen valaistukseen. Esimerkiksi kodeissa tehdään monessa tilassa työpaikkaan verrattavia tehtäviä, jotka edellyttäisivät laadukasta valaistusta.


Sähköturvallisuus

Valaisinvalintoihin, sijoitteluun, ryhmittelyyn ja ohjaukseen vaikuttavat myös sähköturvallisuusnäkökulmat. Rakenteille, asennuksille, suojauksille yms. on vaatimuksia SFS 6000 Pienjännitesähköasennukset standardissa.

Lisäksi mm. turvavalaistukselle on omat vaatimuksensa.

2. Sisävalaistusstandardi

SFS 12464-1

Standardi antaa suosituksia hyvästä valaistuskäytännöstä. Sen valaistusvaatimukset on määritelty näkömukavuuden ja näkötehokkuuden tarpeista lähtien. Valaistusvaatimukset tulee kuitenkin täyttyä tuhlaamatta energiaa.

Hyvässä valaistuksessa on oleellista, että vaaditun valaistusvoimakkuuden ohella tyydytetään myös laadulliset ja määrälliset tarpeet.

Valaistusvaatimukset määritellään kolmen perustarpeen mukaan:
- työntekijöillä on hyvänolon tunne ja joka vaikuttaa myös epäsuorasti korkeaan tuottavuuteen (näkömukavuus)
- työntekijät pystyvät suoriutumaan näkötehtävästään myös vaativissa olosuhteissa ja pitempien jaksojen aikana (näkötehokkuus)
- työntekijät pystyvät suoriutumaan näkötehtävästään myös vaativissa olosuhteissa ja pitempien jaksojen aikana (turvallisuus).

Standardi käsittelee useita näköympäristöä määrittäviä tekijöitä, kuten:

  • luminanssijakauma
  • valaistusvoimakkuus
  • häikäisy
  • valon suuntaus
  • valon väri ja sen värintoisto-ominaisuudet
  • välkyntä
  • päivänvalo.

2.1. Valaistusvoimakkuus

Valaistusvoimakkuus ja sen jakautuma työalueella ja lähiympäristössä vaikuttavat voimakkaasti siihen, miten nopeasti, turvallisesti ja mukavasti näkötehtävä hahmotetaan ja siitä suoriudutaan. Standardin SFS-EN12464-1 antaa valaistusvoimakkuusarvoja erilaisiin työtiloihin. Ne määräytyvät näkötehokkuuden ja näkömukavuuden tarpeista. Standardissa annetaan erilaisiin työtehtäviin keskimääräinen valaistusvoimakkuus työalueella. Arvot ovat huoltoarvoja eli arvot tulee täyttyä koko huoltovälin ajan. Tämän vuoksi valaistussuunnittelussa tulee ottaa huomioon valaistuksen huolto ja tilan likaisuus. Arvot koskevat tavanomaisia näköolosuhteita ja niissä on otettu huomioon psykologiset ja fysiologiset tekijät, kuten näkömukavuus ja hyvinvointi sekä näkötehtävälle asetettavat vaatimukset, näköergonomia, käytännön kokemus, turvallisuus ja taloudellisuus. Valaistusvoimakkuusvaatimus annetaan työalueille ja niiden välittömään lähiympäristöön. Tämän lisäksi yleisenä valaistusvoimakkuuden tasona, joissa työskennellään jatkuvasti, tulee olla vähintään 200 lx.

Työalue on se osa työskentelyalueesta, jossa näkötehtävä suoritetaan. Työpaikoissa, joissa työalueen koko tai sijainti on tuntematon, koko se alue, jolla työtehtävä voidaan suorittaa, on valittava työalueeksi.

Välitön lähiympäristö on näkökentässä oleva työaluetta ympäröivä vähintään 0,5 m:n levyinen kaista.



Suuret valaistusvoimakkuuden vaihtelut työalueen ympäristössä saattavat aiheuttaa näköväsymystä ja epämukavuuden tunnetta. Tämän vuoksi työalueen välittömän lähiympäristön valaistusvoimakkuuden tulee olla suhteessa työalueen valaistusvoimakkuuteen. Näin pyritään saamaan aikaan tasapainoinen luminanssijakauma näkökentässä. Välittömän lähiympäristön valaistusvoimakkuus voi olla alhaisempi kuin työalueella.

2.2. Luminanssijakauma

Silmien sopeutumistaso määräytyy näkökentän luminanssijakauman mukaan. Tämä vaikuttaa kohteen näkyvyyteen.

Tasapainoinen sopeutumisluminanssi parantaa näöntarkkuutta, pienten suhteellisten luminanssierojen havaitsemista (kontrastiherkkyyttä) ja näköaistin toimintojen tehokkuutta.

Näkökentän luminanssijakauma vaikuttaa myös näkömukavuuteen. Liian suuret luminanssit saattavat aiheuttaa häikäisyä ja liian suuret luminanssierot (kontrastit) aiheuttavat näköväsymystä silmien jatkuvan sopeutumistason muuttamistarpeen takia. Alhaiset luminanssit ja luminanssikontrastit tekevät työympäristöstä yksitoikkoisen.

Kaikkien pintojen luminanssit ovat tärkeitä ja ne määräytyvät pinnan heijastussuhteen ja valaistusvoimakkuuden perusteella. Käyttökelpoiset heijastussuhteet huonepinnoille ovat:

  • katto: 0,6…0,9
  • seinät: 0,3…0,8
  • työtasot: 0,2…0,6
  • lattia: 0,1…0,5

2.3. Häikäisy

Häikäisy on tunne, jonka aiheuttavat näkökentässä olevat kirkkaat alueet.

Kiusahäikäisyssä suuret luminanssierot tai kirkkaat valolähteet näkökentässä aiheuttavat epämiellyttävän tunteen. Kiusahäikäisy aiheutuu usein kirkkaista valaisimista tai ikkunasta. Estohäikäisyn aiheuttaa suuret luminanssierot tai kirkkaat valolähteet näkökentässä, jotka estävät näkemästä.Harsoheijastumista näkökohteen kiiltävistä pinnoista heijastuneen valon aiheuttamaa häikäisy. Kiusahäikäisyä arvioidaan UGR-menetelmän avulla. Valaistusstandardi antaa maksimiarvot häikäisyindeksille. UGR-indeksin määrityksessä käytetyt oletukset on esitettävä valaistussuunnitelma-asiakirjoissa.

Suojautuminen häikäisyltä

Kirkkaat valonlähteet saattavat aiheuttaa häikäisyä ja heikentää kohteiden näkyvyyttä. Häikäisyä tulee rajoittaa esim. sopivilla lamppujen häikäisysuojilla tai käyttämällä kaihtimia ikkunoissa.

Valolähteiden luminanssien mukaan on määritetty pienimmät häikäisysuojakulmat valaisimille.

Kirkkaat heijastumat näkötehtävästä saattavat muuttaa kohteen näkyvyyttä. Yleensä muutos on haitallinen. Harsoheijastumista ja heijastushäikäisyä voidaan estää tai vähentää seuraavilla keinoilla:

  • valaisimien ja työpisteen keskinäinen sijoittelu
  • pintakäsittely (mattapinnat)
  • valaisimen luminanssin rajoitus
  • valaisimen valaisevan osan pinta-alan kasvattaminen
  • vaalea katto ja vaaleat seinät.

2.4. Alenemakerroin

Valaistussuositukset tarkoittavat vanhan asennuksen arvoja. Valaistussuunnittelussa tulee ottaa huomioon alenemakerroin, johon vaikuttaa lampputyypin, liitäntälaiteen ja valaisimen ominaisuuksien lisäksi ympäristön puhtaus ja valaistuksen huolto. Suunnittelijan tulee määritellä:

  • alenemakerroin ja kertoimen määrittelyn oletukset
  • käyttöympäristöön sopiva valaistusratkaisu
  • huolto-ohjelma (lampunvaihtovälit, valaisimien ja tilan puhdistusvälit,puhdistusmenetelmä)

2.5. Värintoisto

Ympäristön, siinä olevien kohteiden ja ihmisten ihon värin toistuminen luonnollisena ja oikeana on tärkeää näkötehokkuuden, mukavuuden ja hyvinvoinnin kannalta. Valon hyvä värintoisto saa ihmiset näyttämään miellyttäviltä ja terveiltä. Valonlähteiden värintoisto-ominaisuuksia määritellään yleisen värintoistoindeksin Ra avulla. Sen suurin arvo on 100. Indeksin arvo on sitä pienempi, mitä huonommat värintoisto-ominaisuudet ovat.

Tiloissa, joissa työskennellään tai oleskellaan pitkäaikaisesti, tulee käyttää lamppuja, joiden värintoistoindeksi on vähintään 80. Poikkeuksina voivat olla tietyt paikat ja/tai toiminnat (esim. syväsäteilijätyyppiset valaistukset). Tällöin sopivilla toimenpiteillä on varmistettava, että valaistuksen värintoisto on parempi kiinteillä jatkuvasti käytössä olevissa työpisteissä ja paikoissa, joissa turvavärit täytyy pystyä tunnistamaan. Standardi SFS 12464-1 määrittää eri työtehtävissä vaadittavat Ra-indeksin arvot tarkemmin.
Hehkulamppujen ja halogeenilamppujen Ra-indeksi on 100. Loistelamppujen värintoistoindeksi ilmaistaan lampputyypissä. Esim. TL58 W/830 => Ra-indeksi > 80

2.6. Vaatimustaulukko

Liitteessa on Sisävalaistusstandardin SFS 12464-1 vaatimustaulukko.

Tilojen (alueiden), tehtävien ja toimintojen valaistusvaatimukset