Aika ennen sähkövaloa

Sivusto: DIGMA-oppimisympäristö
Kurssi: Valaistus
Kirja: Aika ennen sähkövaloa
Tulostanut: Vierailija
Tulostettu: lauantai, 29. tammikuuta 2022, 00:16

Kuvaus

Valonlähteitä ennen sähkövaloa

1. Öljylampun pitkä historia

Ensimmäiset alkukantaiset öljylamput keksittiin jo esihistoriallisella ajalla, jolloin ihmiset käyttivät lamppuja valaistakseen luolansa.

Esihistorialliset öljylamput valmistettiin esimerkiksi kivestä, simpukankuorista ja sarvista. Polttoaineena käytettiin eläinten rasvaa. Lascaux'n luolista Ranskasta on löydetty lamppuja, joiden iäksi on arvioitu jopa 17 000 vuotta.

Sydämellä ja öljysäiliöllä varustetun öljylampun historia juontaa ajalle noin 500 eKr. Ajan kuluessa öljylampun rakennetta parannettiin, ja 1600-luvulta lähtien öljylamppuja käytettiin jopa katuvalaistuksessa.

Viimeinen suuri kehitysaskel öljylampun tiellä tapahtui 1858, kun markkinoille tuli kerosiini eli valopetroli. Kerosiinilamput olivat turvallisempia, antoivat enemmän valoa ja olivat halvempia käyttää kuin aikaisemmat lamput.  Valopetroli syrjäyttikin eduillaan nopeasti muut polttoaineet.

Tavanomainen öljylamppu säilytti erityisesti kotikäytössä valta-asemansa aina 1860-luvulta  sähköistymiseen saakka.

2. Kynttilänvaloa roomalaisten ajoista nykypäivään

Kynttilän keksiminen ja kehittyminen yhdistetään usein kristinuskon ja kirkkojen kehitykseen noin vuodesta 400 jKr. lähtien. Todellisuudessa ensimmäiset kynttilät keksittiin kuitenkin jo noin 3000 eKr. muinaisessa Egyptissä. Egyptiläisten kynttilöiden rakenne toki poikkesin vielä hieman tuntemastamme kynttilän rakenteesta, sillä heidän kynttilänsä olivat ontoksi koverrettuja kiviä, joihin oli laitettu täytteeksi rasvaa. Sydänlangan virkaa toimittivat kasvien juuret.

Ensimmäisiä nykyaikaisia kynttilöitä alettiin valmistaa noin 200 jKr. Kiinassa. Nämä kynttilät olivat valaanrasvasta valettuja.  Hieman myöhemmin valaanrasvan rinnalla alettiin käyttää myös mehiläisvahaa. Sydänlangat kiinalaisissa kynttilöissä oli tehty riisipaperiin vahan avulla käärityistä hyönteisistä ja siemenistä.

Kuten jo mainittiin, Eurooppaan kynttilänvalo saapui noin 400 jKr. ja sitä käytettiin aina 1300-luvulle saakka lähinnä kirkoissa. Kirkoissa käytetyt kynttilät olivat pääosin mehiläisvahasta valmistettuja , koska mehiläinen oli puhtauden symboli. Tavallisen kansan kynttilät  valmistettiin talista, joka oli materiaalina halvempaa, mutta myös savutti enemmän ja haisi pahemmalle kuin mehiläisvaha.

Teollisen kehityksen myötä 1800-luvulla opittiin valmistamaan myös parempia vahakynttilöitä.  Parhaana vahakynttilämateriaalina pidettiin valaanrasvaa. 1850-luvulla huomattiin kynttilöistä tulevan täysin savuttomia ja hajuttomia, kun eläinrasvasta poistettiin glyseriini. Steariinikynttilä oli keksitty. Samoihin aikoihin keksittiin myös parafiini.

Nykyään yleisesti markkinoilta löytyy parafiini ja steariinikynttilöitä, joista parafiinikynttilät ovat laadukkaampia ja kalliimpia.

3. Kiinalaisten kaasuvalo koko maailman käyttöön

Nykytietämyksen perusteella kiinalaisten uskotaan olleen ensimmäisiä, jotka käyttivät maakaasua valaistukseen. Tämä tapahtui jo satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Kiinalaisten kaasuvalaistuksessa kaasu johdettiin suolakaivoksista valaisimille bambuputkia pitkin.

Euroopassa laajamittainen kaasuvalaistus näki päivänvalon 1800-luvun alkupuolella ja liittyi läheisesti kaupungistumiseen ja teollistumiseen. Ensimmäinen pysyvä kaasuvalaistus tehtiin Birminghamin teollisuuskeskukseen vuonna 1802 ja jo vuonna 1823 Lontoon katuvalaistuksessa oli käytössä 40 000 kaasulamppua. Kaasuvalaistuksella oli kuitenkin myös riskinsä ja on kerrottu, että esimerkiksi useita satoja teattereita paloi Euroopassa ja Yhdysvalloissa kaasuvalon huolimattoman käytön vuoksi.

Alkuperäisten kaasulamppujen valontuotto perustui pelkkään avoimeen kaasuliekkiin. Vuonna 1886 kehitettiin kuitenkin hehkuvaipalla varustettu kaasulamppu, joka kolminkertaisti kaasulampusta saatavan valovirran määrän. Hehkuvaipallisessa kaasulampussa puuvillakankainen huppu palaa ensimmäisellä polttokerralla muodostaen ohuen tuhkaverkon, joka kuumennettaessa tuottaa hehkusäteilyä. Vielä nykyäänkin käytössä olevat kaasulamput ovat näitä hehkuvaipalla varustettuja laitteita.

4. Suomalaisten valonlähteetennen sähkövalon aikakautta

Suomalaisissa kodeissa muodosti takassa poltettu avotuli lämmön ohella tärkeän valonlähteen, ja tämä huomioitiin myös takan sijoituksessa. Toinen merkittävä valonlähde oli männystä kiskottu ohut puusuikale eli päre. Päreitä kiilattiin palamaan seinänrakoihin, uuninkylkeen, irralliseen pärepihtiin tai niitä voitiin pitää kädessä.

Myös kynttilät kuuluvat vanhoihin valaistusvälineisiin. Talikynttilöiden tehdasmainen valmistus Suomessa alkoi vuonna 1829 ja steariinikynttilöiden vuonna 1846.

Suomen valaistuksen eräs omaleimaisimmista valaistusvälineistä oli naurislamppu. Naurislamppuja käytettiin keskiajalla ja ainakin pappiloissamme vielä paljon myöhemminkin. Naurislamppu oli öljylamppu, jonka säiliönä toimi koverrettu nauris ja sydämenä pellavainen punos. Polttoaineena käytettiin hamppuöljyä.

Varsinaisten öljylyhtyjen uranuurtaja Suomessa oli Alexander af Forselles, joka kehitteli tavallisten kerosiinilamppujen rinnalle lyhtyä jonka polttoaineena käytettiin tärpättiä. Hän saikin lyhdylleen useita patentteja.

Helsingin kaduilla ensimmäiset valot olivat öljylyhtyjä, joita otettiin käyttöön vuonna 1818. Historia kertoo, että nämä öljylyhdyt valaisivat lähinnä itsensä eivätkä niinkään katuja. Niinpä kaduilla kuljettiin pimeällä kannettavien öljylyhtyjen kanssa. 

Öljylyhtyjä paremmin valaisevat kaasulyhdyt vaihdettiin valaisemaan Helsingin katuja 1860-luvulla. Viimeiset kaasulyhdyt poistettiin Helsingistä 1946. Kaasuvalon uranuurtaja Suomessa oli John Baker, joka Finlaysonin palveluksessa ollessaan järjesti tehtaalle kaasuvalon vuonna 1842.