Valaistus

Näöntarkkuudella ymmärretään silmän kykyä erottaa hyvin lähellä toisiaan olevat kohteet erillisinä. Se määritellään sen pienimmän kulmaminuutteina mitatun näkökulma käänteisarvona, jossa silmä vielä pystyy erottamaan kaksi vierekkäistä viivaa valkoisella pohjalla.

Normaali näöntarkkuus on välillä 1,0…1,5. Näöntarkkuden laskiessa alle 0,3 on kyseessä heikkonäköisyys (esim. kaihi).

Näöntarkkuus on suurimmillaan tarkan näön keskuksessa foveassa. Näöntarkkuus heikkenee nopeasti tarkan näön alueen ympärillä verkkokalvon laitoja kohti. Näkökentän laidoilla pystymme hahmottamaan vain hyvin suuria esineitä ja liikettä.

Näkötarkkuus lisääntyy luminanssin kasvaessa ja riippuu myös ympäristön luminanssista ja valon väristä.  Yksitaajuisessa eli monokromaattisessa valossa näöntarkkuus on parempi.

Mielenkiintoista on myös se, että liian pientä ympäristön luminanssia voidaan kompensoida vain osittain kohteen luminanssia lisäämällä. Tämä johtuu siitä, että liian heikosti valaistussa ympäristössä kohteen luminanssin ylittäessä tietyn pisteen alkaa näöntarkkuus taas heikentyä.