[L] = 1 cd/m²

Luminanssi on pinnasta tiettyyn suuntaan heijastuvan valovoiman suhde pinnan tästä suunnasta näkyvän projektion pinta-alaan. Se ilmaisee kohdekappaleen pinnan valotiheyden eli pintakirkkauden.

Luminanssi on ainoa nähtävissä oleva suure. Se syntyy pinnan valaistusvoimakkuuden ja heijastumissuhteen yhteisvaikutuksena.

Pinta, joka heijastaa hyvin valoa, näyttää kirkkaammalta kuin pinta, josta valoa ei heijastu. Esimerkisi pöydällä on tasainen valaistusvoimakkuus, mutta pöydälle oleva tumman esineen luminanssi on pienempi kuin valkoisen pinnan luminanssi.
Mikäli pinta on kiiltävä peilipinta (suuntaheijastava), luminanssi vaihtelee eri katsesuunnista sen mukaisesti, missä suunnassa on tuleva valo. Hajaheijastava pinta taas heijastaa valoa joka suuntaan ja sen luminanssi on sama joka katselusuunnasta. Useimmat pinnat ovat ovat näiden välimuotoja (sekaheijastus).

Pinnan heijastumissuhteeseen vaikuttavat pinnan väri ja materiaali.

Häikäisy

Silmällä on pyrkimys sopetus näkökentässä olevaan keskimääräiseen luminanssiin. Tämän vuoksi hyvin suuret luminanssierot aiheuttavat häikäisyä ja heikentävät näkemistä.

Häikäisy voi olla estohäikäisyä, jolloin liian korkea luminanssi estää näkemisen. Se voi syntyä esimerkiksi valon heijastuessa kiiltävästä pinnasta. Kiusahäikäisy aiheuttaa epämiellyttävää tunnetta. Sen voi aiheuttaa esimerkiksi suuriluminanssiset valolähteet näkökentässä.
Lamppujen luminanssit ovat hyvinkin suuria, jolloin ne aiheuttavat paljaana häikäisyä. Tämän vuoksi ne tulee sijoittaa siten, etteivät ne ole suoraan näkökentässä.

Kontrasti

Näkeminen perustuu luminanssi- ja värierojen eli kontrastien havaitsemiseen, joista luminanssiero merkittävämpi.

Tila, jossa on pienet luminanssierot, voidaan kokea tylsäksi ja keskeisten yksityiskohtien erottaminen saattaa vaikeutua. Suuri kontrasti taas voi aiheuttaa häikäisyä, joka osaltaan saattaa estää näkemistä.