Valaistus

Ihminen aistii näkyvänä valona sähkömagneettisensäteilyn, jonka aallonpituus on n. 400 … 700 nm. Näkyvä valo edustaa siis pientä osaa koko sähkömagneettisesta säteilystä.
Jokainen näkyvän valon aallonpituus edustaa eri valon väriä. Tämä saadaan näkyviin esimerkiksi prismalla. Samoin sateenkaaressa on näkyvillä, miten luonnonvalo koostuu eri värisistä valoista ja siis aallonpituuksista.

Näkyvää valoa lyhyemmän aallonpituuden säteily on ultraviolettisäteilyä ja pidemmät aallonpituudet infrapunasäteilyä (lämpösäteily). Monet valolähteet tuottavatkin myös näitä sateilyn lajeja.
Ihminen ei aisti kaikkia näkyvin valon aallonpituuksia samalla tavalla. Keltainen, n. 555 nm:n valon säteilyteho aistitaan. 10-kertaa voimakkaammin kuin lyhyet (sininen) tai pitkät (punainen) näkyvän valon aallonpituudet. Silmän spektriherkkyyttä kuvataan suhteellisella silmäherkkyyskäyrällä (V(λ)-käyrä).

Suhteellinen silmäherkkyys vaihtelee valon määrän mukaan. Hämärässä silmä aistii paremmin lyhyitä aallonpituuksia. Hämäränäkemisen suhteellisista silmäherkkyyttä kuvataan V´(λ)-käyrällä.