Valaistusvoimakkuus ja sen jakautuma työalueella ja lähiympäristössä vaikuttavat voimakkaasti siihen, miten nopeasti, turvallisesti ja mukavasti näkötehtävä hahmotetaan ja siitä suoriudutaan. Standardin SFS-EN12464-1 antaa valaistusvoimakkuusarvoja erilaisiin työtiloihin. Ne määräytyvät näkötehokkuuden ja näkömukavuuden tarpeista. Standardissa annetaan erilaisiin työtehtäviin keskimääräinen valaistusvoimakkuus työalueella. Arvot ovat huoltoarvoja eli arvot tulee täyttyä koko huoltovälin ajan. Tämän vuoksi valaistussuunnittelussa tulee ottaa huomioon valaistuksen huolto ja tilan likaisuus. Arvot koskevat tavanomaisia näköolosuhteita ja niissä on otettu huomioon psykologiset ja fysiologiset tekijät, kuten näkömukavuus ja hyvinvointi sekä näkötehtävälle asetettavat vaatimukset, näköergonomia, käytännön kokemus, turvallisuus ja taloudellisuus. Valaistusvoimakkuusvaatimus annetaan työalueille ja niiden välittömään lähiympäristöön. Tämän lisäksi yleisenä valaistusvoimakkuuden tasona, joissa työskennellään jatkuvasti, tulee olla vähintään 200 lx.

Työalue on se osa työskentelyalueesta, jossa näkötehtävä suoritetaan. Työpaikoissa, joissa työalueen koko tai sijainti on tuntematon, koko se alue, jolla työtehtävä voidaan suorittaa, on valittava työalueeksi.

Välitön lähiympäristö on näkökentässä oleva työaluetta ympäröivä vähintään 0,5 m:n levyinen kaista.

Suuret valaistusvoimakkuuden vaihtelut työalueen ympäristössä saattavat aiheuttaa näköväsymystä ja epämukavuuden tunnetta. Tämän vuoksi työalueen välittömän lähiympäristön valaistusvoimakkuuden tulee olla suhteessa työalueen valaistusvoimakkuuteen. Näin pyritään saamaan aikaan tasapainoinen luminanssijakauma näkökentässä. Välittömän lähiympäristön valaistusvoimakkuus voi olla alhaisempi kuin työalueella.