Aika ennen sähkövaloa

Valonlähteitä ennen sähkövaloa

4. Suomalaisten valonlähteetennen sähkövalon aikakautta

Suomalaisissa kodeissa muodosti takassa poltettu avotuli lämmön ohella tärkeän valonlähteen, ja tämä huomioitiin myös takan sijoituksessa. Toinen merkittävä valonlähde oli männystä kiskottu ohut puusuikale eli päre. Päreitä kiilattiin palamaan seinänrakoihin, uuninkylkeen, irralliseen pärepihtiin tai niitä voitiin pitää kädessä.

Myös kynttilät kuuluvat vanhoihin valaistusvälineisiin. Talikynttilöiden tehdasmainen valmistus Suomessa alkoi vuonna 1829 ja steariinikynttilöiden vuonna 1846.

Suomen valaistuksen eräs omaleimaisimmista valaistusvälineistä oli naurislamppu. Naurislamppuja käytettiin keskiajalla ja ainakin pappiloissamme vielä paljon myöhemminkin. Naurislamppu oli öljylamppu, jonka säiliönä toimi koverrettu nauris ja sydämenä pellavainen punos. Polttoaineena käytettiin hamppuöljyä.

Varsinaisten öljylyhtyjen uranuurtaja Suomessa oli Alexander af Forselles, joka kehitteli tavallisten kerosiinilamppujen rinnalle lyhtyä jonka polttoaineena käytettiin tärpättiä. Hän saikin lyhdylleen useita patentteja.

Helsingin kaduilla ensimmäiset valot olivat öljylyhtyjä, joita otettiin käyttöön vuonna 1818. Historia kertoo, että nämä öljylyhdyt valaisivat lähinnä itsensä eivätkä niinkään katuja. Niinpä kaduilla kuljettiin pimeällä kannettavien öljylyhtyjen kanssa. 

Öljylyhtyjä paremmin valaisevat kaasulyhdyt vaihdettiin valaisemaan Helsingin katuja 1860-luvulla. Viimeiset kaasulyhdyt poistettiin Helsingistä 1946. Kaasuvalon uranuurtaja Suomessa oli John Baker, joka Finlaysonin palveluksessa ollessaan järjesti tehtaalle kaasuvalon vuonna 1842.