Riippuvuuskäyttäytyminen

Joskus seksuaalisuus voi karata hallinnasta ja ajautua ongelmallisiin käyttäytymismuotoihin. Riippuvuuskäyttäytymisestä eli addiktiivisesta käyttäytymisestä puhutaan silloin, kun seksuaalikäyttäytyminen on pakonomaista, eikä henkilöllä ole täyttä kontrollia siitä. Seksin ja ihmissuhteiden alueilla riippuvuudet voivat liittyä esimerkiksi uusien seksisuhteiden etsintään, läheisyyden kaipuuseen, seksipalvelujen käyttöön tai pornografian käyttöön.

Seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyvät riippuvuudet ovat tavallisesti psykologisen riippuvuuden muotoja. Ne muodostavat mielihyvää tuottavan käyttäytymismallin, jota käytetään ahdistuksen lievittämiseen. Tyypillisimmillään riippuvuuskäyttäytyminen ilmenee syklisenä käyttäytymisenä, jossa on seuraavat vaiheet:

  1. Riskivaihe, jossa ulkoiset tai sisäiset tekijät tuottavat paineita tai ahdistusta. Kyseessä voi olla esimerkiksi raha- tai ihmissuhdehuolet, yksinäisyys tai epäonnistumiset
  2. Aktivoimisvaihe, jossa annetaan lupa riippuvuuskäyttäytymiselle erilaisilla mielikuvilla ja tekosyillä kuten "tämän yhden kerran vaan" jne.
  3. Toimintavaihe, jossa siirrytään ajatuksista tekoihin. Kyseessä voi olla suunnitelmallinen teko, lipsahdus tai retkahdus.
  4. Toiminnan seuraukset, jotka saattavat aiheuttaa ongelmia ihmissuhteissa tai työssä. Oma toiminta voi myös kaduttaa ja ahdistaa, mikä saattaa antaa uuden siemenen ensimmäiselle vaiheelle ja aiheuttaa kierteen.

Riippuvuuden määrittelemisestä

Riippuvuuskäyttäytymisen määritteleminen ei ole aina yksinkertaista, sillä ihmisen toiminnassa on monenlaisia addiktiivisia syklejä ja vaiheita, joissa voidaan mennä kohtuullisista rajoista ylitse. Sosiaalisista normeista poikkeava käytös tai muiden mielestä liika määrä esimerkiksi pornon käytössä, ei sinänsä vielä kerro riippuvuuskäyttäytymisestä.

Tavan ja riippuvuuden erottaminen toisistaan voi olla joskus vaikeaa, sillä kummassakin on kyse toistuvasta käyttäytymisestä. Tavat ovat kuitenkin melko joustavia, eivätkä ne syrjäytä tärkeitä elämänalueita tai haasta perustarpeita. Riippuvuudet sen sijaan tuottavat itseisarvoista käyttäytymistä, jolla ei ole viime kädessä muita syitä tai perusteluja kuin itsensä ylläpitäminen. Ne voivat pahimmillaan syrjäyttää tärkeitä elämänalueita tai tavoitteita kuten ihmissuhteita, työelämässä pärjäämistä tai henkilön omia päämääriä. Tapoja on mahdollista muuttaa kohtuullisella vaivalla, mutta riippuvuuskäyttäytyminen on fiksoitunutta ja vaikeasti muutettavissa.

Riippuvuuden tarkastelussa on hyvä huomioida kulttuuristen normien aiheuttamat vinoumat. Seksuaalisesti pidättyväisessä sosiaalisessa ryhmässä, esimerkiksi uskonnollisessa yhteisössä, saatetaan pitää ongelmana tai addiktiona sellaista käytöstä, joka vapaamielisemmässä ympäristössä olisi aivan normaalia. Riippuvuuden määritteleminen ei saa koskaan olla yhteisön tai henkilön läheisten mielipiteiden varassa, sillä riippuvuudessa ei ole kyse siitä, aiheuttaako käytös närkästystä tai ongelmia vai ei. Riippuvuuden tunnusmerkkinä on aina psykodynamiikka, jolle on tunnusomaista toistuva syklinen käyttäytyminen.

Myös seksistigma vaikuttaa riippuvuuden käsitteen ymmärtämiseen kulttuurissamme. Riippuvuuksiksi lasketaan helposti paheina pidettyjä tai sosiaalisia normeja rikkovia asioita kuten päihteiden käyttöä, pelaamista tai seksiä. Näiden sijaan himourheilijaa tai intohimoista harrastajaa ei yleensä kutsuta addikteiksi tai riippuvaisiksi, vaikka heidän käyttäytymisensä sopisi täysin riippuvuuden määritelmään.

Erilaisten seksi- ja ihmissuhderiippuvuuksien määrittelyssä on syytä olla huolellinen ja varovainen. Niiden tunnistaminen vaatii henkilön huolellista haastattelemista ja hänen käyttäytymismalliensa erottamista siitä, mitä ympäristö on niistä mieltä.

Senast modifierad: måndag, 4 mars 2013, 12:54