Seksuaalisuus ja ikääntyminen

Väestömme ikääntyy syntyvyyden hitaasti laskiessa ja eliniän pidentyessä. Tämänhetkinen suomalaismiesten elinajanodote on yli 75 -vuotta ja naisten yli 83 -vuotta. Kymmenen vuoden kuluttua jo neljännes väestöstämme on ylittänyt vanhuuseläkeiän. Väestörakenteen näin muuttuessa, sosiaali- ja terveydenhuolto joutuu ottamaan enenevästi huomioon ikääntyvien tarpeita myös seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä. (Brusila 2011.)

Seksuaalisuuden toteuttaminen on ihmisen perusoikeus riippumatta iästä. Seksuaalisuuden alueella ihminen määritellään kuitenkin iäkkääksi ehkä aiemmin kuin muun toimintakyvyn yhteydessä.

”Seksuaalisuus ja sukupuoli ovat jokaisen ihmisen pysyviä ja keskeisiä ominaisuuksia kehdosta hautaan. Muut ihmiset kohtelevat meitä kaikissa ikävaiheissa miehinä, naisina ja seksuaalisina olentoina. Fyysinen kehomme ja siihen liittyvät tunteemme ovat seksuaalisuutemme kehto ja identiteettimme perusta. Seksuaalisuus on ihmisten viehättävä inhimillinen ominaisuus sekä lukemattomien mielikuvien ja unelmien voimanlähde. Elämää eri vaiheissaan on jopa vaikea kuvitella ilman seksuaalisuutta”. Näin kirjoittaa ikääntyvien ihmiset seksuaalisuudesta Osmo Kontula Väestöliiton vuonna 2011 julkaisemassa kirjassa Kosketuksen kaipuu – kypsän iän seksuaalisuus.

Seksuaaliterveys tarkoittaa naisen ja miehen mahdollisuutta nauttia ja ilmaista seksuaalisuuttaan ilman riskiä sukupuolitaudista, ei-toivotusta raskaudesta, pakotetuksi, syrjityksi tai väkivaltaisesti kohdelluksi tulemisesta. Seksuaalisen terveyden saavuttaminen edellyttää mahdollisuuksia harjoittaa tietoon perustuvaa ja turvallista seksiä, joka rakentuu myönteiselle seksuaalisuudelle ja molemminpuoliselle kunnioitukselle.Tämän pitää voida myös toteutua ikääntyvien ihmisten kohdalla.

Elämänmittaisen prosessin mukaisesti seksuaalisuus muiden elämänkokemusten myötä myös kypsyy ja kehittyy. Pelko raskaaksi tulemisesta väistyy ja lisää seksuaalista mielihyvää ja nautintoa. Toisaalta ikäihmisetkin ovat alttiita seksitaudeille ja erityisesti myös seksuaaliselle väkivallalle.

Ikääntyvilläkin ihmisillä on seksuaalinen halu ja tarpeet, mutta ne ilmenevät eri tavoilla. On hyvä ottaa kaikki aistit käyttöön. Parhaimmillaan rakkauselämä voidaan ikääntymisestä huolimatta kokea etuoikeutena, ei pakkona.

Kuvitelmat seksuaalisuuden häviämisestä ikääntymisen myötä elävät sitkeästi ja voivat vaikuttaa ikääntyneiden mahdollisuuksiin tyydyttää seksuaalisia tarpeitaan. Käsitykset voivat johtua yhdyntä- ja orgasmikeskeisyydestä, vaikkakin iäkkäillä läheisyys ja hellyys ovat usein tärkeämpiä. Erityisesti masturbaatio on myyttien ja kieltojen uhkaamaa aluetta ikääntyvistä puhuttaessa. Ikääntyvien elämässä parisuhteet katkeavat kuolemaan useammin kuin muussa iässä ja uutta suhdetta ei solmita. Yksin eläminen on myös oma valinta. Tällöin on mietittävä, miten jatkaa sukupuolielämää.

Itsetyydytys on terveellinen ja hyvä tapa myös ikääntyessä ja yksinäiselle usein ainoa mahdollisuus seksuaaliseen tyydytykseen. Masturbaation avulla ikääntyvä voi purkaa jännitteitä ja hoitaa seksuaalista kykyään, mikä on tärkeää kyvyn säilymisen kannalta. Itsetyydytys on normaalia myös parisuhteessa, yhdessä tapahtuen. (mm. Kontula 2003.)

Ikääntynyt aistii herkästi ympäristönsä estoiset ja kielteiset asenteet seksuaalisuuteen, sillä seksuaalikäyttäytymistä säätelevät paljolti muiden mielipiteet ja asenteet sekä oletetut reaktiot.

Ympäristön merkitys korostuu ikääntyvien seksuaalisuuden esteenä, sillä mahdollisuudet seksuaalisuuden toteuttamiseen ovat usein olemattomat. Kotona asuvilla on parhaat mahdollisuudet, mutta lesken tai eronneen ympäristö voi toimia esteenä uuden parisuhteen synnylle. Myös ikääntyvän asuminen aikuisen lapsensa kotona estää riittävän yksityisyyden, eivätkä lapset muutenkaan saata hyväksyä vanhempansa uutta suhdetta. (mm. Hervonen & Pohjolainen 1991;  Rautiainen 2006, Kumpula 2011.)

Viimeksi muutettu: perjantai, 8 helmikuu 2013, 14:14