Erik H. Erikson

Erikson jakaa ihmisen kehityksen kahdeksaan eri kehitysvaiheeseen, joista neljä ensimmäistä vaihetta kuvaavat lapsuuden kehitysvaiheita. Teoriassaan hän pyrkii löytämään yleiset, eri elämänvaiheita yhdistävät periaatteet. Tämän 1950-luvulla syntyneen teorian perusajatus on, että yksilö joutuu ratkaisemaan eri ikäkausina sille ajalle ominaisia kehityskriisejä.

Kaavio: PSYKOSOSIAALISET KEHITYSVAIHEET Eriksonin mukaan (Lähde: Kuusinen J. (toim) 1991 Kasvatuspsykologia.

Kaavio: Psykososiaaliset kehitysvaiheet Eriksonin mukaan. Lähde: Kuusinen J. (toim) 1991 Kasvatuspsykologia. Muokattu tähän 2012.

Luottamus versus epäluottamus

Yleinen luottamuksen tila sisältää lapsen luottamuksen syntymisen ulkoisten huoltajien jatkuvuuteen, mutta myös itseluottamukseen ja kykyyn pitää puoliaan erilaisia yllykkeitä vastaan.

Seksuaalinen kehitys on biologista kypsymistä, tunnetilojen vaihtelua, voimakkaiden halujen ja himojen kokemista. Myös seksuaalisen kehityksen kannalta on olennaisen tärkeää, että lapsi kokee olevansa turvassa kaikin puolin vauvaiässä. Hänen kaikkinaisista tarpeistaan huolehditaan. Seksuaalisen kehityksen kannalta esim. sukupuolielinten kehittyminen rauhassa ja kivuttomuus ja positiivisuus luovat turvallisuutta. Lapsella on toivo hyvästä ja pelko pahasta olosta vallitsevana.

Autonomia versus häpeä ja epäilys

Lapsen yksilöllisyys herää toisen ja kolmannen vuoden aikana. Silloin syntyy monia tunteita esimerkiksi häpeä ja epäily omasta kehosta ja sen eritteistä. Vuorovaikutuksessa lapsen kanssa välittyvät palautteet hänen hyvyydestään ja erinomaisuudestaan.

Aloitteellisuus versus syyllisyydentunne

Leikki-iässä lapsi sisäistää aikuisten normit, säännöt ja käyttäytymistavat. Tässä iässä lapsen mielessä kohtaavat seksuaalissävytteiset ja aggressiiviset tunteet ja yllykkeet. Poikien erektiot ja masturbaatiotoiminnot yleensä kuuluvat lapsen käyttäytymiseen. Ympäristön suhtautuminen näihin ilmiöihin johtaa häpeään, ja se taas johtaa usein syyllisyyteen, jota yhteiskunnassamme yleisesti paheksutaan. Kokemukset, jotka mahdollisimman vähän syyllistävät ja tuottavat häpeää, antavat tulokseksi itsekontrollin ja tahdon elämykset. Tähän vaiheeseen kuuluu myös kastraatiokompleksin vaihe, jossa lapsi pelkää menettävänsä sukuelimet rangaistuksena niihin kohdistuvista kiihottavista tapahtumista.

Ahkeruus versus alemmuudentunne

Ajanjakso sijoittuu lapsen 5 - 11 vuoden ikään. Ympäristön, koulun ja kavereiden merkitys kasvaa, ja lapsi alkaa ymmärtää erilaisia rooleja ja niiden merkitystä. Naisen ja miehen sekä isän ja äidin roolit alkavat elää.
Kotona lapsen tulisi saada tukea, jotta hän kykenee kohtaamaan kouluelämän, ja koulun tulisi tukea lasta edelleen. Lapsen on saatava onnistumisen kokemuksia, jotta hän pystyisi hyödyntämään myös kielteistä kritiikkiä. Seksuaalisen kehityksen kannalta ulkoisen olemuksen ja fyysisyyden arvostelu on tavallista tässä iässä. Lapsi voi joutua epätoivoon kyvyistään ja fyysisyydestään.

Se, miten vanhemmat, koulu ja muu ympäristö kohtaavat nämä lapsen toiminnat ja suhtautuvat niihin, vaikuttaa lapsen koko kehitykseen, kokemuksiin, tunteisiin ja asenteisiin.

 

Lähde

Dunderfelt T. 1997. Elämänkaaripsykologia. WSOY. Porvoo. 96 – 100.

Viimeksi muutettu: torstai, 21 helmikuu 2013, 15:34